24. kesäkuuta 2012

Työnteosta lomailuun

Se oli sitten siinä! Nimittäin viiden viikon työjakso on ohi ja nyt on aika levätä ennen toista koetusta. 

Kokemus työskentelystä Ylisen turvaosastolla oli vahvasti positiivinen. En keksi juuri mitään pahaa sanottavaa. Ainoa pieni miinus oli se, että muutaman kerran oli iltavuoro ja aamuvuoro peräkkäin, jolloin työvuorojen välissä ehti olemaan kotona 9 tuntia. Sen aikana olisi pitänyt ehtiä nukkumaan ja tekemään mitä ikinä päivisin haluaisi tehdä. Onneksi tälläisiä aamuvuoro-iltavuoro vaihteluita oli todella vähän ja sain nukutuksikin ihan hyvin. 

Parasta työssä oli se, ettei se ollut kesätyö. Toimin hoitajan sijaisena, eli ihan kunnon hoitoapulaisena. Alunperin minulle tarjottiin kesätyöntekijän paikkaa, jonka olisin myös ehdottomasti ottanut. Sitä paikkaa ei kuitenkaan herunut, vaan sainkin sijaisen työn. Mitään muuta eroa sijaisen ja kesätyöntekijän välillä ei ole, kun että sijaisen palkka on yli kaksi kertaa suurempi ja työjakso oli viikon pidempi. Viikkon enemmän töitä = Viikko enemmän palkkaa. Tuplapalkan lisäksi sain lisät illoilta ja tuplat pyhäpäiviltä. 

Työskentelin turvaosastolla, jossa asuu vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua arkielämänsä askareissa. Osa hoitopaikoista on varattu lyhytaikaiseen kuntoutukseen, tutkimukseen ja hoitoon sekä kriisitilanteita varten. Hoitojakso on mahdollista myös silloin, kun kehitysvammaista kotona hoitava omainen tarvitsee omaishoidonvapaata. Työ sujui hyvin, suuremmitta ongelmitta. 

Ylisen hoito-osastot kuuluvat Tampereen Yliopistolliselle Sairaalalle (TAYS, PSHP) ja ne sijaitsevat 16km päässä kotoani. Päivittäin sain ajella vanhempieni autolla siis noin 32km ja siinä ehtikin sopivasti kuuntelemaan levyllisen musiikkia. Työmatka on nopea ja helppo ajettava. Oli ihan mukavaa ajella päivittäin, varsinkin kun maisemat ovat Kurun suuntaan päin mentäessä niin kauniit.

Työpaikka oli paikkana hieman ahdas, mutta silti ihan kätevä ja mukava. Ylisen osastot siirtyvätkin muutaman vuoden sisällä Pitkäniemeen, jonne rakennetaan upouusi osastorakennus. 

Työntekijät ja työnantaja olivat erittäin mukavia! Tälläisessä työssä pitää ollakin rento, mutta päättäväinen luonteeltaan ja huumoria pitää löytyä. Kun miettii, jää jopa vähän harmittamaan ettei joitain henkilöitä välttämättä tule enää näkemään. Joukosta löytyi sen verran hauskoja ja mukavia ihmisiä. Mielestäni kaikki työntekijät olivat olemukseltaan sellaisia mitä työhön vaaditaankin ja he osasivat hommansa. Sairaanhoitajat, lähihoitajat ja koulutuksettomat työntekijät olivat samalla viivalla, mikä oli iso plussa, olenhan koulutukseton lukiolaispoika vaan. Työntekijäpula on kova ja siksi Yliselle on melko helppo päästä töihin.

Mitäs tästä eteenpäin? Meikäläinen odottelee viimeisiä osia palkoista ja lomailee kaksi viikkoa. Sitten alkaakin vasta kunnon kärsivällisyystesti - armeija. Kiinnostus on täysi nolla, vaikka keksinkin kaksi hyvää puolta armeijassa - Uudet kaverit, kunnon nousu. Itse armeijameininki ei kiinnosta laisinkaan.

...En ole muuten vieläkään kirjoittanut lukiosta valmistumisesta mitään. Olen odottanut valokuvaamo KLIKiltä koevedoksia YO-kuvistani. Lopulliset kuvat saatuani, kirjoitan jotain aiheesta tänne. Sitä odotellessa!

KUVIA YLISELTÄ JA JUHANNUKSEN VIETOSTA JOELILLA:
*Otettu Samsung Galaxy S Plus puhelimella
*Painamalla näppärästi isommaksi!